Viime aikoina on tullut liikuttua aika paljon yrittäjille tarkoitetuissa seminaareissa ja hankkeissa, ja laajalti niiden sisältö koostuu nykyään inspis-puhujista, joiden viesti on yleistäen että "seuratkaa unelmianne ja keksikää niitä ideoita ja toteuttakaa itseänne."
No hyvä sekin, mutta minä kaipaisin aina enemmän käytännön neuvoja. Ehkä en vain ole sattunut löytämään oikeita seminaareja. Koulussa olen oppinut aika paljon, kouluttajana ja omissa projekteissa vielä enemmän, mutta tulee aina piste jolloin pelkkä puhuminen ei enää riitä.
Etenkin käytännön tuotekehittelyprosessit ansaitsevat enemmän huomiota. Siis miten konkreettisesti kehitetään ideasta tuote. Vai pitäisikö se osata lukea sieltä inspistarinoiden rivien välistä?
Nykyään toimin käsityöalan yrittäjänä, ja tunnen itseni usein hieman hassuksi neulemummoksi muiden (oikeiden) yrittäjien keskellä. Itsetuntoani näissä tilanteissa ei auta että olen ensimmäiseltä ammatiltani kuvisope (lue: taidehörhö) enkä koskaan olisi uskonut pyöriväni yrittäjien keskuudessa.
Noh, ei se haittaa, olen nyt viime aikoina alkanut löytää omat vahvuuteni enkä enää tunne itseäni niin ulkopuoliseksi tuntemieni monien pätevien mm. IT-alan yrittäjien joukossa.
Minun alani ominaispiirteet vain tarjoavat hieman erilaisia haasteita kuin muut toimialat.
Skaalattavuus on yksi iso ongelma käsitöissä, ja siksi kai päädymme usein kouluttajiksi ja kurssien vetäjiksi. Perinteisesti (ainoaksi?) käsityöalaksi ajateltu villasukkatuotanto kun maksaa niin paljon rahaa ja aikaa huonolla katteella.
Mutta onko usemman kappaleen tuottaminen yhden sijasta ainoa tapa skaalata kädentaitoja? Kokemukseni perusteella käsityöläiset ovat tuotekehittelyn mestareita. Kun ensimmäinen versio on susi niin tehdään uusi. Ja uusi. Ja uusi. Ja uusi... Kunnes käsissä on hyvä versio, joka toimii.
Tässä vaiheessa kyky tuotteistaa on elintärkeässä roolissa, eli ei riitä, että on olemassa hyvä käsityö ellei sitä viimeistellä helposti ostettavaksi tuotteeksi. Muuten potentiaalisesti hyväkin tuote jää vain epämääräiseksi tekeleeksi joka ei nappaa kuluttajan huomiota.
Ja sitten on tietenkin brändäys, josta kirjoittamisen saatan säästää toiseen kertaan..
Käsitöiden parissa tuotteistamaan tottuneet voivat olla erinomaisia tuotteistajia myös muilla aloilla. Persoonallista ilmettä hakevat yritykset voivat saada käsityöosaajasta uniikkimallistojen kehittäjän ja oi niin haluttujen "limited edition" tuotantojen velhon.
Tai jos ajatellaan käsityön skaalautuvuutta ja tuotteistamista vielä hieman eri kantilta.
Kun oikea käsityö on liian kallis, niin miksei muokata sitä sellaiseksi, että siinä on edelleen käsityön tuntu mutta sen massatuotanto on mahdollista?
Suomalaisen kuluttajan käsitys "oikeasta" käsityöstä on joskus aika suppea. Meneppä esittelemään koneneulottua vaatetta käsityömessuille niin vastaanotto voi olla hieman nihkeä. Mutta silti koneella ommeltua vaatetta saa sanoa käsityöksi.
Eikö me voitaisi ajatella että se käsityö on yhtä lailla se mielentyö ja se oivallus mikä siinä tuotteessa on, riippumatta lopullisesta (skaalautuvasta) toteutustavasta? Hitto, minähän haluaisin vain elää sillä mitään osaan! Vai ostaako kukaan 1200 euron villasukkia!
Vesiväreillä maalattu alkuperäinen pyyhkeen vyöte on helposti toistettavissa esimerkiksi digitaalisella tulostuksella.
Kaiken aikaa jokapäiväinen huolenaiheeni on tämä:
Onko mun erikoisosaaminen tärkeätä, ja onko kotiteollisuudella enää sijaa nyky-yhteiskunnassa.
Minulla oli ennen lankakauppa. Tein siinä monta asiaa väärin. Nyt toimin eri tavalla. Otan mallia start-up yrittäjistä ja heittelen uusia tuotteita ulos "on the go". Pyrin olla kartuttamatta suurta varastoa, ja panostan yritysasiakkuuksiin.
Ja ps. heinäkuussa järjestän sarjan kahden päivän matonkudontakursseja, tulkaa mukaan jos olette kiinnostuneita löytäämään uusia puolia itsestänne tai tekemään itse uusi tervetulomatto toimistoon!