Muutamia vuosia kestäneessä yrittäjä -ja startup-buumissa puhutaan paljon siitä miten jostain ideasta on kehitetty liiketoimintaa, ja miten pienestäkin jutusta voi kasvaa jotain suurta.
Barents Reunionissa 2015 oli hyvä edustus inspiroivia yrittäjiä: mm. Lina Thomsgård ja Rättviseförmedlingen sekä Linda Liukas lastenkirja-projekteineen saivat minut miettimään miten mahtavaa onkaan kun alkujaan pienestä ideasta saa ison liikahduksen aikaiseksi kanssaihmisissä. Ja hyvällä bisnesvaistolla vielä liiketoimintaa.
Opetan tänä kesänä Lapin AMK:ssa Fast Prototyping -tuotesuunnittelu-kurssia. Kurssi pyörii verkossa, ja on ollut haastavaa soveltaa käytäntöön perustuvaa sisältöä verkkoon soveltuvaksi. Oikeastaan itse kurssin tuottaminen on ollut tuotesuunnittelua. Miten low-fi suunnittelun voi tuoda verkko-opetukseen?
Haastavaa on kieltämättä myös se, kun ei pääse tapaamaan opiskelijoita, eikä luentojen aikana saa energiaa yleisön fyysisestä läsnäolosta.
Huomasin kurssia kehitettäessä miten moni tuotesuunnittelun vaihe on tiiviisti yhteydessä kykyyn tuottaa runsaasti ideoita. Siten kurssista onkin matkan varrella kehittynyt ideoiden tuottamis- ja jalostamiskurssi.
Minulla on positiivinen ongelma, ideoita tulee päähäni ihan liikaa.
Ollessani viime syksynä työharjoittelussa Rovaniemen Taito Lapissa (kangaspuiden kokoamisen ohella tein heille some-ilmeen uudistusta ja uusien tuotteiden suunnittelua) sain palautetta siitä, että minulla on kiitettävä kyky tuottaa ideoita, mutta ihan jokaisen perässä ei tarvitse juosta. Joku muu on joskus sanonut jotain vastaavaa ja tiedostan “ongelman” itsekin.
Kuitenkaan en pidä itseäni erityisen hyvänä ideoijana. Minä vain pidän ideoiden loputtomasta virrasta erittäin hyvää kirjaa. Kirjoitan ja piirrän kaiken ylös, vaikka en koskaan enää katsoisi ajatusta paperilla.
Keväällä dokumentoin aamukahvejani. En tiedä milloin minulla on käyttöä tälle idealle, mutta ainakin ne näyttävät hauskoilta.
Uusia ärsykkeitä ja “randomeja juttuja” tekemällä löytää uusia ideoita. Yksi suosikeistani tässä on vieraiden ihmisten kanssa höpöttely. Se ei onneksi herätä Rovaniemellä niin paljon hämmennystä kuin isommissa kaupungeissa. Viimeksi sain Kairatietä pitkin kaatosateessa kävellessäni eräältä naiselta vinkkejä siitä, millä bussiyhtiöllä saa pyörän parhaiten kuljetettua pitkin Lappia. Nyt tiedän senkin. Eikä ketuttanut niin paljon kävellä yksin sateessa.
Sanon myös ennemmin “joo” kuin “ei” uusille asioille, vaikka aikaa ei olisikaan. Ideoiden löytäminen herättää minussa ahneutta ja haluan niitä lisää. Ei huono homma sekään.
Kurssilleni osallistujia olen kannustanut rikkomaan omia rutiinejaan ja tekemään paljon juttuja omilla käsillä, eikä vain digitaalisesti työskentelemällä. Kun kädet ovat kiinni työn touhussa mielikin pääsee kulkemaan ihan uusia ratoja.
Ja ennen kaikkea, aina ei tarvitse katsoa Googlesta!
Muistan kun eräällä kurssilla meidän piti kuvitella joku skenario missä oli hotelli, ja yksi opiskelija googlasi hotellin. Tähänkö on tultu, että ei edes jakseta kuvitella hotellia ilman googlen kuvahakua?
Olemme ilmeisesti siirtyneet "fast foodista" "fast infoon", mutta minusta hyviä ideoita kannattaa edelleen kypsytellä myös ihan omassa rauhassa ja ennen kaikkea omasta päästä. Tottakai hakusanojen avulla ideoimisellekin on paikkansa, mutta kannattaa niitä omiakin aivoja reenata ennen kuin ne ihan surkastuu.
Koulumaailmassa opiskelijana pitkään pyörineenä olen alkanut panna huomiota myös niihin tiloihin, missä opiskelijoilta odotetaan ideoiden tuotantoa. Opiskelijat käyvät luennoilla luokkahuoneissa, mutta millaisia ne ovat?
Omassa koulussani ne ovat harmaita, yksinkertaisia ja siellä istutaan nätisti rivissä. Ja tietenkin mieluiten mahdollisimman kaukana luennoitsijasta. No, tottakai luentoja varten pitää olla omanlaisensa toimiva tila.
Mutta entä käytävät ja aulat?
Voisiko niissä toimia jotain idea-podeja lasiseinillä ja työskentelytiloja, missä opiskelijat parhaimmillaan näkisivät mitä eri koulutusohjelmissa tehdään?
Koska siinäpä seuraava hyvien ideoiden lähde; muut ammattikunnat!
Koulutamme opiskelijoita moniammatilliseen palveluteollisuuteen, mutta harmittavan vähän pääsemme tutustumaan siihen mitä muiden koulutusohjelmien kursseilla tehdään. Kuitenkin kolikon toista puolta katsoessa voisi saada aivan uutta näkemystä siihen omaankin asiantuntijuuteen.
Oliskohan tämä nyt sellainen idea, jota kannattaisi lähteä kehittämään eteenpäin?
